Anglosaksit puhuivat ja kirjoittivat muinaisenglantia Englannissa noin 400–1100-luvuilla. Sen aakkoset perustuivat latinaan, mutta sisälsivät erityisiä kirjaimia, kuten ash (æ), eth (ð), thorn (þ) ja wynn (ƿ). Nykyisissä editioissa käytetään myös makroneja ja pisteellisiä konsonantteja vokaalien pituuden ja ääntämyksen osoittamiseen. Tällä näppäimistöllä voit kirjoittaa ja kopioida näitä Unicode-merkkejä, kuten pitkää s:ää (ſ) ja Tironian et -merkkiä (⁊), ja jatkaa sitten muinaisenglannin kääntäjällä.
Muinaisenglannin näppäimistön käyttö
Step 1
Valitse muinaisenglannin kirjaimet
Lisää muinaisenglannin kirjain nykyiseen kohdistimen sijaintiin napauttamalla näppäintä.
Step 2
Muokkaa tekstiä
Käytä Shift-, Välilyönti-, Enter- ja Backspace-näppäimiä tai muokkaa tekstiä suoraan tekstikentässä.
Step 3
Kopioi ja käytä tekstiä
Kopioi teksti muistiinpanoihin, oppitunneille tai asiakirjoihin tai jatka muinaisenglannin kääntäjällä.
Usein kysyttyä
Muinaisenglannin näppäimistöä koskevat kysymykset
Vastauksia muinaisenglannin kirjainten kirjoittamista, kopioimista ja käyttöä koskeviin kysymyksiin.
Onko tämä muinaisenglannin näppäimistö ilmainen?
Kyllä. Tämä verkkonäppäimistö on ilmainen, eikä latausta tai tiliä tarvita.
Ei. Virtuaalinen näppäimistö toimii selaimessa, joten voit kirjoittaa muinaisenglanniksi asentamatta ohjelmistoa tai muuttamatta laitteen asetuksia.
Mitä muinaisenglannin merkkejä näppäimistö sisältää?
Näppäimistö sisältää muinaisenglannin perinteiset aakkoset, makronilliset vokaalit kuten ā ja ǣ, toimitukselliset merkit ċ ja ġ, pitkän s:n (ſ) sekä Tironian et -merkin (⁊).
Mikä ero on merkeillä þ ja ð?
Thorn (þ) ja eth (ð) merkitsivät molemmat dentaaliäänteitä, jotka kirjoitetaan nykyään yleensä th. Muinaisenglannin oikeinkirjoitus ei erottanut niitä johdonmukaisesti äänteen perusteella, joten niiden käyttö vaihtelee käsikirjoituksissa ja editioissa.
Mitä ċ ja ġ tarkoittavat?
Nykyiset editoijat käyttävät pisteellisiä ċ- ja ġ-merkkejä palataalisten ääntämysten osoittamiseen. Ne auttavat oppijaa erottamaan nämä äänteet, mutta alkuperäisissä muinaisenglannin käsikirjoituksissa ne eivät olleet erillisiä kirjaimia.
Mitä ovat ƿ, ſ ja ⁊?
Wynn (ƿ) merkitsi w-äännettä, pitkä s (ſ) oli s:n historiallinen muoto ja Tironian et (⁊) oli yleinen lyhenne sanalle ”ja”.
